(Pablo Neruda)
Pohjoiset vedet
joissa taivas peseytyy.
Kaikki on liennut
sakeaan valkeuteen;
suttuisiin horisontteihin
tuhkan harmaaseen avaruuteen.
Laiva halkoo ja katkoo
veden hiuksia
ja liukuu, liukuu, liukuu
läpi merisumun,
painottomana, kuin hiljaisuuteen
kiitävä lintu.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar