La Chimera(Unikuva)
En tiedä, kalliomaillako lienen
kalpeat kasvosi nähnyt,
vai olitko tuntematon
kaukaisuuksien hymy,
norsunluu-otsin kumartuva
Giocondan nuori sisar.-
oi menneiden keväiden
myytillisen kalpea valtiatar,
oi kuningatar, nuori kuningatar: tuntemattoman runosi tähden, joka on hekumaa ja tuskaa, runon, joka on veripiirroin merkitty huultesi kaareen, laulava,kalvas tyttö, sinä sävelten kuningatar-
kumartuvan neitsytpääsi tähden
öinen runoilija minä
tarkkasin tähtien viriä taivaan ulapalla-
suloisen mysteeriosi tähden, vaiteliaan ilmestyksesi tähden.
En tiedä,oliko hiusten vaalea liekinkuulto kasvojen kalpeuden sukua, vai oliko suloista usvaa kaikki, suloista sydämeni tuskaa, öisten kasvojen hymyä:
katselen valkeita vuoria, mykkiä lähteitä tuulten ja liikkumattomuutta taivaan äärten ja vaellusta tulvivain, itkeväin virtain ja ihmistyön varjoja, kylmien kukkulain yllä, ja vieläkin etäisten, armaiden taivasten kiitäviä kirkkaita, varjoja katson ja vieläkin kuiskaan nimesi: unikuva.
(Dino Campana)